Antti Rinteen hallituksen ohjelma yllätti ilmastolinjauksillaan monet iloisesti. Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä ja nopeasti sen jälkeen negatiivisia ilmastopäästöjä. Hallitusohjelmasta löytyy kuitenkin ainakin yksi heikko lenkki: turpeesta luopumiselle energiakäytössä hallitus ei asettanut takarajaa.
Ikävä fakta on, että jos turvetta ei pian saada poistetuksi energiapaletistamme, hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen tulee haastavaksi, jopa mahdottomaksi.
Teknologisesti ja taloudellisesti turpeen energiakäytöstä luopuminen olisi mahdollista. Se voitaisiin korvata pikaisestikin uusiutuvilla energialähteillä, kuten biokaasulla, sekä hyödyntämällä hukka- tai maalämpöä.
Suuntaamalla ympäristölle haitallisia tukia siirtymän rahoittamiseksi, saavutettaisiin tuplahyöty: ilmastopäästöjä aiheuttava polttoaine poistuisi energiapaletista ja fossiilitukiaiset pienenisivät.
Haaste ei siis ole pohjimmiltaan teknologinen eikä taloudellinen. Haaste on poliittinen.
Suomalaista turvetta voidaan verrata esimerkiksi puolalaiseen tai espanjalaiseen kivihiileen. Kotimaassa poltettuna ne tuovat harvaan asutuille alueille työpaikkoja ja elinvoimaa sekä palvelevat huoltovarmuutta.
Ja siksi niistä luopuminen onkin niin pirullisen vaikeaa.
Mallia kannattaa ottaa Espanjasta, jossa vuoden 2018 aikana suljettiin kivihiilikaivoksia. Espanjan hallitus, ammattiyhdistysliikkeet ja teollisuus olivat sopineet 220 miljoonan euron ”reilun siirtymän paketista” alueille, joissa kaivoksia lopetettiin.
Ikävä fakta on, että jos turvetta ei pian saada poistetuksi energiapaletistamme, hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen tulee haastavaksi, jopa mahdottomaksi.
Teknologisesti ja taloudellisesti turpeen energiakäytöstä luopuminen olisi mahdollista. Se voitaisiin korvata pikaisestikin uusiutuvilla energialähteillä, kuten biokaasulla, sekä hyödyntämällä hukka- tai maalämpöä.
Suuntaamalla ympäristölle haitallisia tukia siirtymän rahoittamiseksi, saavutettaisiin tuplahyöty: ilmastopäästöjä aiheuttava polttoaine poistuisi energiapaletista ja fossiilitukiaiset pienenisivät.
Haaste ei siis ole pohjimmiltaan teknologinen eikä taloudellinen. Haaste on poliittinen.
Suomalaista turvetta voidaan verrata esimerkiksi puolalaiseen tai espanjalaiseen kivihiileen. Kotimaassa poltettuna ne tuovat harvaan asutuille alueille työpaikkoja ja elinvoimaa sekä palvelevat huoltovarmuutta.
Ja siksi niistä luopuminen onkin niin pirullisen vaikeaa.
Mallia kannattaa ottaa Espanjasta, jossa vuoden 2018 aikana suljettiin kivihiilikaivoksia. Espanjan hallitus, ammattiyhdistysliikkeet ja teollisuus olivat sopineet 220 miljoonan euron ”reilun siirtymän paketista” alueille, joissa kaivoksia lopetettiin.
Kuten Espanjan kivihiilen, myös Suomen turpeen peli energian tuotannossa on auttamatta pelattu
Espanjassa oltiin ymmärretty olennainen. Ilmastonmuutos etenee pelottavaa vauhtia. Kaikkien maiden on saavutettava mittavat päästövähennykset ja luovuttava saastuttavien polttoaineiden käytöstä mahdollisimman nopeasti.
Mutta ilman, että pidetään huolta ihmisten pärjäämisestä muutoksessa, siirtymä vähähiiliseen yhteiskuntaan vaikeutuu tai tulee jopa mahdottomaksi. On vaikea odottaa, että työnsä menettävät ihmiset tai heidän läheisensä tyytyisivät kohtaloonsa hiljaa.
Yhteiskunnan tärkein tehtävä on huolehtia kansalaisten hyvinvoinnista nopeasti muuttuvassa maailmassa. Tämä tarkoittaa pärjäämisen varmistamista nykypäivässä ja lähitulevaisuudessa sekä elinkelpoisen elinympäristön takaamista myös lapsille ja tuleville sukupolville.
Vanhaa teollisuutta ja toimintamalleja ei kannata tekohengittää, vaan on varmistettava ihmisten pärjääminen muutoksessa. Tämä voidaan tehdä elinikäisen oppimisen, eläköitymispakettien ja esimerkiksi yritysten käynnistämisen tuen avulla.
Kuten Espanjan kivihiilen, myös Suomen turpeen peli energian tuotannossa on auttamatta pelattu. Näiden on väistyttävä uusien puhtaan energian ratkaisujen tieltä.
Edessä oleva muutos koskettaa kaikkia päästöintensiivisiä sektoreita, ennemmin tai myöhemmin. Olennaista olisi rakentaa siltoja ylitettäväksi tulevien virtausten yli, niin että kaikki pysyvät mukana kuivin jaloin.
Mari Pantsar
Kirjoittaja on Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran johtaja. Hän on johtanut Sitrassa 1.1.2014 alkaen hiilineutraali kiertotalous-teemaa, jonka tavoitteena on vauhdittaa Suomen siirtymää kohti ekologisesti kestävämpää, kilpailukykyistä yhteiskuntaa ja luoda uutta talouskasvua kiertotalouden toimintamalleista.
Mutta ilman, että pidetään huolta ihmisten pärjäämisestä muutoksessa, siirtymä vähähiiliseen yhteiskuntaan vaikeutuu tai tulee jopa mahdottomaksi. On vaikea odottaa, että työnsä menettävät ihmiset tai heidän läheisensä tyytyisivät kohtaloonsa hiljaa.
Yhteiskunnan tärkein tehtävä on huolehtia kansalaisten hyvinvoinnista nopeasti muuttuvassa maailmassa. Tämä tarkoittaa pärjäämisen varmistamista nykypäivässä ja lähitulevaisuudessa sekä elinkelpoisen elinympäristön takaamista myös lapsille ja tuleville sukupolville.
Vanhaa teollisuutta ja toimintamalleja ei kannata tekohengittää, vaan on varmistettava ihmisten pärjääminen muutoksessa. Tämä voidaan tehdä elinikäisen oppimisen, eläköitymispakettien ja esimerkiksi yritysten käynnistämisen tuen avulla.
Kuten Espanjan kivihiilen, myös Suomen turpeen peli energian tuotannossa on auttamatta pelattu. Näiden on väistyttävä uusien puhtaan energian ratkaisujen tieltä.
Edessä oleva muutos koskettaa kaikkia päästöintensiivisiä sektoreita, ennemmin tai myöhemmin. Olennaista olisi rakentaa siltoja ylitettäväksi tulevien virtausten yli, niin että kaikki pysyvät mukana kuivin jaloin.
Mari Pantsar
Kirjoittaja on Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran johtaja. Hän on johtanut Sitrassa 1.1.2014 alkaen hiilineutraali kiertotalous-teemaa, jonka tavoitteena on vauhdittaa Suomen siirtymää kohti ekologisesti kestävämpää, kilpailukykyistä yhteiskuntaa ja luoda uutta talouskasvua kiertotalouden toimintamalleista.